~~~xxxx~~~

— Tämä tuolinjalka tuoksuu aivan lakritsalta. Jotain vaniljaista siinä myös on mukana.

— Nämä postikortit haisevat vanhalta.

— Mmmhmm, kirjaan ylös. Miltä vanha haisee?

— No, ähm, hmm, tuoksussa on ainakin mukana jonkin käsittelyaineen hapettumiseen liittyvää, jonnekin hattaran ja oksennuksen väliin jäävää vivahdetta. Ja enemmän ehkä kutinana ja pistelynä poskionteloissa ja muualla syvyyksissä tuntuvaa kortin hapertumista. Kutinaan sekoittuu kyllä pölyä muistuttava jälkituoksu.

— Hyvä.

— Tuolin selkänoja muistuttaa enemmän anista kuin lakritsaa; ja vaniljaisuus on korvautunut etikkaisuudella.

— Tämä sormustin on niin pieni, että on vaikea arvioida, mikä on hihani hajua, mikä ympäristön sekä muiden tutkittavien asioiden ja mikä sen omaa. Lisäksi kylmä metallinen tuntu sormenpääni ympärillä loihtii välittömästi nenääni metallisen tuoksun – jo ennen haistamista siis!

— Niin, otetaanpas hieman takapakkia. Aloitetaan käärimällä hihat.

— Selvä. Ja aivan, olisi varmaan hyvä, jos emme etukäteen tietäisi, minkä hajuja olemme kulloinkin määrittämässä. Nuuhkijoiden silmät on peitettävä.

— Eikä nuuhkija saisi muilla aisteillaan olla tekemisissä tutkimusaineiston kanssa. Ehkä yksi kirjaa ylös, toinen pitelee objektia ja kolmas haistelee?

— Kuulostaa hyvältä. Ja vuorot kiertävät, jotta saamme mahdollisimman kattavan kuvan. Meidän on kyllä varmistettava, että olemme tarpeeksi tottuneita toistemme ominaishajuihin.

— Niin, että pystymme erottamaan tutkimuskohteen toistemme tuoksuista. Ehdotan, että haistelemme toisiamme nyt alkuun intensiivisesti ja näin kyllästämme nenämme toistemme suhteen. Jos niin ei ole vielä käynyt.

— Hyvä. Riisukaamme paitamme. Voisimme lisäksi käyttää tätä lasikupua aina, kun tutkittava asia sinne mahtuu.

— Erinomaista!

~~~xxxx~~~

Uudelleenkäsittelypyyntö

2019

Kannen kuva: Verna Joki 2019

Kiitos Heli, Juho