~~~xxxx~~~

— Taustalla voi tosiaan olla jonkin ei-inhimillisen toimijan aikaansaannos…

—Ei-inhimillisen, eli luonnollisen?

— niin, ei-inhimillisen toimijan, kun toimija käsittää laajemmin myös ei-orgaaniset asiat ja esineet. Ja prosessit.

— Jonkinlainen entropian johdannainen olisi levittänyt asioita ja paikalla olisi ollut kontteja ja laatikoita?

— luonnollinen satunnainen kasauma, ajelehtivien asioiden joskus jossain tapahtuva matemaattisesti välttämätön kertymä.

— Heh, niin. Heh. Ehkä jotkin kehittyneet organismit sitten…

— Tai jonkinlaiset koneet ovat voineet olla asialla.

— Se on kyllä totta ja ehkä uskottavaakin. Mikä saa sinut miettimään tätä?

— Pohdin merkityksiä. Toistaiseksi olemme hyvin pitkälti miettineet, mitä tämä kaikki merkitsee ihmiselle, mikä on minkäkin merkitys ihmisen, tämän tapojen, elämismaailman, aistien ja jäsennysten muodostamassa merkityskokonaisuudessa…

— Mutta jos taustalla on ei-inhimillinen taho, joka on jossain tarkoituksessa kerännyt juuri nämä asiat juuri näihin laatikoihin, olemme pohtineet asioiden merkityksiä täysin vääristä lähtökohdista.

— Meidän pitäisi tunnistaa tämä taho ja tuntea sen maailma. Tällä hetkellä emme tiedä mitään; kyseessähän voi olla avaruusolento, jolla ei ole kehoa, joka ei koe nautintoa tai pelkoa, joka viestii telepaattisesti ja on yhteydessä johonkin laajempaan tietoisuuteen. Hurjaa!

— Niin, mikä tahansa on mahdollista.

— Hmmmm…

— Innostuin hieman. Mitä jos lähtisimme kysymyksestä, mitä objektit merkitsevät ihmisestä riippumatta?

— Onko tämä mahdollinen kysymys?

— Emmekö joudu olettamaan jonkinlaisen teleologian tai Jumalan? Tai onko meidän kerrottava jonkinlainen tarina, jossa toisiaan seuraavat asiat ovat jossakin suhteessa toisiinsa? Kuten evoluutio, jolle tarinoidaan sen itsensä tavoittelema suunta.  Näitä narratiivisia ”jotta”-rakenteita?

— Niin… En tiedä. Tai on selvää, että niin kauan kuin on elämää, on merkityksiä. Niin kauan kuin on elämää, on ympäristönsä kanssa vuorovaikuttavia olioita, yksisoluisista tohvelieläimistä ja arkkibakteereista lähtien.

— Aah aivan. Nyt me olemme samassa tilanteessa kuin avaruusolentojen kanssa, rajattomissa mahdollisuuksissa; mutta olenko oikeassa, että olet matkalla kohti kysymystä, mitä objektit merkitsevät mistään elollisesta riippumatta?

— Naulan kantaan!

— Olemme todella mukavuusalueeni ulkopuolella, huuurh, kylmiä väreitä. Saammeko kysyä tätä?

— Tätä on hyvä kysyä myös siksi, että ymmärtäisimme mitä jää kaiken elämän poistuttua. Mitä merkityksiä jää transsendenssiin, ilmalukittuun kellariin, kuolleelle planeetalle; mitä merkityksiä on kuun pinnalla kahden kiven välillä; mikä on kaiken tulevaisuus.

— Kaiken kohtalo, teleologinen päämäärä – tulla loppuunsa.

— Tai vapauttaa merkitykset ihmisen ymmärryksen rajallisesta horisontista yleisen kielellisyyden äärettömiin mahdollisuuksiin.

— Niin. Elottomien asioiden merkitykset toisilleen… ainakin ne voivat tukea toisiaan, estää toisia valumasta, putoamasta, vierimästä.

— Nämä ovat suhteessa fysiikan lakeihin, tai siis ihmisen mentyä emme ehkä puhu laeista, fysiikan ilmiöihin – ne vetävät toisiaan puoleensa.

— Tuuli, aurinko, lämpötilavaihtelut, nämä ovat eroosion taustalla. Niiden merkitys kivelle on tuhoaja, hajottaja, tasaaja, levittäjä.

— Kaiken elollisen jälkeenkin meillä on keskenään vuorovaikuttavien asioiden avoin systeemi, prosesseja, tapahtumia…

— Erillisten asioiden muodostamia kokonaisuuksia…

— Tai asiat kokonaisuudeksi sulauttavia merkitysrihmastoja.

— Ilmalukittuun kellariin! Pahaenteistä toverit, pahaenteistä.

~~~xxxx~~~