~~~xxxx~~~

— Erinomaisia hilloleipiä.

— Mmhhmmh.

— Niin on!

— Olen kerännyt yhteen todennäköisiä päiväyksiä eri konteista ja laatikoista. On mahdollista, että kaikki aineistomme ovat yhden ihmisen elinajalta.

— Mutta osa valokuvista on hyvin vanhoja ja jotkin muistitikut sisältöineen lähes tätä päivää. Jotkin maalaukset ovat varmasti 1400-luvulta…

— Tämä on totta, tarkennan: On mahdollista, että ne kaikki ovat olleet merkityksellisiä yhden sukupolven edustajille tämän sukupolven, kohortin, varhaislapsuudesta vanhuuteen.

— Jos saisimme rajattua kohteemme tiettyyn kohorttiin, helpottaisi se työtämme suunnattomasti, tämähän on läpimurto! Tai siis voi olla.

— Täällä on samalta vuodelta kirjeitä teini-ikäiseltä toiselle ja vanhukselta lapselle.

— Ja on helppo kuvitella, että ne olivat merkityksellisiä jollekin kolmannelle taholle, kirjeiden viimeiselle haltijalle. Harmillisesti kuvittelukyvyn vaivattomuus loihtia näitä mahdollisuuksia ei ole sama kuin todennäköisyys tai varmuus asianlaidasta. Tästä kolmannesta osapuolesta, tai saman ikäisistä kolmansista osapuolista on uskoakseni jonkin verran näyttöä.

— Täällä siten on mahdollisesti merkityksellisiä laajoja kokonaisuuksia! Tai ne ovat olleet merkityksellisiä jollekin tai joillekin ennen kuin niiden, kaiken tämän materian, oleilu elämän jatkumossa katkaistiin ja suljettiin kanssamme tänne.

— jossa luomme elämän, kokonaisuuden ja merkityksen uudestaan, kyllä, ja jos kohorttihypoteesi pätee, voimme sukupolven joidenkin merkittävien kokemusten ja yleistysten kautta löytää omien jäsennystemme rinnalle ja taustalla yhden, ajallisesti syvemmän kerroksen.

— Eletyn, lihaisan, kerroksen; todella merkityksellisen, tason, jossa arvoilla on ollut vaikutusta ja uskomuksilla seurauksia. Todellisen tason, todellisen merkityksen, totuuden!

— Älä unohda mitä olemme tekemässä täällä!

— Uskomuksillamme on suunnattomat seuraukset ja sinä tiedät sen. Vaikka emme itse ole eläneet elämäämme näiden esineiden kanssa, ei suhteemme niihin silti ole vähemmän todellinen. Näkökulmamme on eri…

— Mutta totuutemme yhtä oikea. Tiedän, etenkin iltapäivisin minun ja näiden esineiden välille vain laskeutuu niin sakea sumu, peittävä harso; tunnen itseni niin etäiseksi kaikesta, että haparoimiseni kohti ymmärrystä tuntuu pitkitetyltä harhautukselta.

— Onneksi aamuisin ja iltaisin on parempi.

— Totta.

— ja hilloleipä auttaa pahimman yli.

— Mmmhh.

~~~xxxx~~~