~~~xxxx~~~

— Katsos, näitä tai melkein samanlaisia nivaskoita on useita tuhansia kenkälaatikoissa useamman kontin tavaroiden joukossa. 

— Hmm mmm.

— Numeroita! Ihanaa! Tiedätkö kontekstia?

— En. Valtaosassa arkkeja on lukuja kuuden numeron sarjoissa kuusi sarjaa rivillä, siis kuudessa sarakkeessa, kuusikymmentä riviä arkkia kohden. Numerot on tulostettu sivuille yksipuolisesti yhtä levein marginaalein sivun vasemmassa ja oikeassa laidassa.

— Mistähän mahtaa olla kyse? Mitä olet ehtinyt pohtia?

— Ensimmäinen, mitä mietin, oli jonkinlaiset turvalukusarjat; sellaiset, joilla ihmiset kirjautuivat verkkopankkeihinsa. Mutta paperi on tavallista kopiopaperia ilman turvaominaisuuksia, läpinäkemisen estäviä kerroksia ja kuviointeja, ilman kestävyyttä parantavia laminointeja tai mitään sellaista. Enkä tiedä, miksi turvanumeroita olisi näin paljon.

— Ei ajatusta vielä voi poiskaan sulkea. Jos ne ovat puhelinnumeroita?

— Näissä ei ole mitään toistuvia osia operaattorin, maan, alueen tai yritysnumeron merkkinä. Tietenkin voi olla, että toistuva osio on jätetty pois, koska se on jokaisessa sama. Tällöin kyse voi olla jostakin rajatusta puhelinluettelosta, joka on tulostettu ilman nimitietoja.

— Totta, suurkaupungin tai miksei myös suuryrityksen numerot. Yritys olisi kyllä varmaan hankkinut numeronsa ryppäissä, jolloin olisi monia toisiaan lähellä olevia sarjoja. Silmämääräisesti vilkuillen ainakaan peräkkäiset sarjat eivät papereilla ole samankaltaisia mutta mikäli ne ovat esimerkiksi sukunimien mukaan aakkosjärjestyksessä niin sehän ei ole oletettavaakaan. Pitää pitää silmällä samankaltaisten sarjojen ryppäitä.

— Mitä muuta numerot voisivat olla? Mittausdataa?

— Jonkinlaisia mittaustuloksia kyllä. Nehän voivat olla jossakin koneluettavassa muodossa niin, että niistä ei oikeastaan ilman oikeanlaisia ohjelmia voi päätellä mitään.

— Tylsä vaihtoehto, se tarkoittaisi aika lailla umpikujaa. Varmaan joka tapauksessa joudumme syöttämään luvut takaisin koneelle. Kokeillaan samalla joitakin yleisimpiä vaihtoehtoja, jos emme sitä ennen ole tulleet todennäköisempään selitykseen.

— hmm. Jotakin tuttua näissä on. En vain muista yhteyttä.

— Satunnaisia numerojonoja on maailma pullollaan. Turhauttavaa.

— En vain muista… Muisti! Se se on!

— Mihin viittaat?

— Muistiinpainamismenetelmiä. Kun muistiharrastajat painavat lukuja mieleensä, he useimmiten käsittelevät lukuja kuuden sarjoissa. Tai ei ehkä useimmiten mutta moni toimija-teko-objekti-muistimenetelmää hyödyntävä. Tällöin jokaista kaksinumeroista lukua välillä 00 ja 99 vastaa mielikuva tunnistettavasta hahmosta, joka tekee jotakin jollakin asialla. Kuuden numeron sarja muodostaa yhden mielikuvan, kun ensimmäisestä lukuparista otetaan tekijä, toisesta verbi ja kolmannesta objekti.

— Olisivatko luvut täysin satunnaisia?

— Mahdollisesti. Jos joku on halunnut harjoitella nopeaa muistiinpainamista niin kyllä. Moni kuitenkin pyrkii painamaan lukujonoja pysyvämmin mieleensä, tällöin he usein valitsevat joitakin kuuluisia päättymättömiä desimaaleja.

— Aivan, kuten pii tai kultainen leikkaus, Neperin luku, Pythagoraan vakio?

— Nimenomaan. Nämä on helppo tarkistaa. Lukujonot alkavat usein desimaalipilkun oikealta puolelta, eli esimerkiksi piin kolmonen tiputetaan pois.

— Pysykäämme valppaana siis. Mistä muusta voisi olla kyse? jonkinlaisesta koodista?

— Niin, yritetään muuntaa lukuja kirjaimiksi yleisimpiä menetelmiä käyttäen. Koodiavainta meillä ei tietenkään ole, jos kyseessä on mikään monimutkaisempi tapaus. Tässä kyllä helpottaisi, jos voisi tehdä oletuksia kielestä. Toisaalta kuuden luvun ryhmiin jaksottaminen pienentää todennäköisyyttä, että tietty luku vastaisi tiettyä kirjainta. Ei kai mikään kieli koostu yksinomaan yhtä pitkistä sanoista?

— Tuskinpa vain. Mutta kuka tietää, ehkä jokin keinotekoinen kieli… Olisiko kyseessä jokin arkistointijärjestelmä?

— Hyvä oivallus! Verrataan lukuja yleisimpiin järjestelmiin!

~~~xxxx~~~