~~~xxxx~~~

— Keittimen kaasupullo pitäisi pian vaihtaa.

— Totta, jos jonkinmoista köhimistä on hetken jo ollut havaittavissa. Missäköhän pulloja säilytetään?

— Ääh, hmm, muistaakseni jossakin L-5-käytävän pienemmissä huoneissa.

— Onpa kaukana; mitä jos ottaisimme jostakin kontista?

— Älä edes leikilläsi!

— Ja nyt kun tarkemmin ajattelen, enpä ole törmännyt kaasupulloon tutkimusaineistossamme.

— Anteeksi, huono vitsi. Mutta aivan, en minäkään usko nähneeni, vaikka tavaraa kuinka moninaista ja paljon onkin.

— Saatamme olla jonkin jäljillä. Emme ole ajatelleet tehtävämme vaatimia tutkimuskysymyksiä tarpeeksi huolellisesti!

— Mitä tarkoitat?

— Viittaatko poissaolevien asioiden ryhmään?

— Siihen juuri.

— Mietin sitä eräänä yönä ajaessani koneelle rutiinilistauksia aineistosta. Hylkäsin ajatuksen välittömästi, sillä puuttuvia asioitahan on loputtomasti. Joutuisimme aloittamaan päättymättömän listan laatimisen ja jättämään kaiken muun.

— Hmmm, enpä tiedä.

— Niin, luulen, että se on hyvä idea joka tapauksessa. Etenkin kun olemme jo alkaneet ryhmitellä asioita kontekstikokonaisuuksiin. Mehän voimme vain yrittää tunnistaa oleellisimmat puuttuvat asiat.

— Aah, enpä ajatellut loppuun asti. Hölmö minä. ryhmiteltyämme asioita esimerkiksi keittiövälinekokonaisuuteen kuuluviksi, voimme pohtia yleisimpiä keittiövälineitä ja verrata löytyykö niitä kokonaisuudesta.

— Nimenomaan! Ja jos ei löydy, opimme jotakin ryhmästä, jota aineisto edustaa.

— Ja jos löytyy, opimme yhtä lailla!

—Yksi suurempi ongelma tässä on, nimittäin että ilmeisimmät tai oleellisimmat puuttuvat asiat edustavat omia oletuksiamme siitä, mitkä ovat ilmeisimpiä tai oleellisimpia.

— Näin tulemme olettaneeksi heidät meidän kaltaisiksemme. Se ei taida olla oikeutettua, eihän?

— Eipä taida. Emme edes tiedä varmuudella, onko kyse minkäänlaisesta ryhmästä, johon ”he”-pronominia tavanomaisesti sovelletaan.

— Niin, onko taustalla joukkoa ihmisenkaltaisia toimijoita…

— Vaiko yksittäinen taho; vai onko jokin tuntematon osapuoli koonnut esineet sattumanvaraisesti eri aikoina eri paikoista…

— tai ovatko esineet kertyneet ilman toimijaa…

— tai ovatko ne kaikki tehty meitä varten ilman aiempaa elämää, todellista käyttöä?

— Huh, hurja ajatus, oletko miettinyt tuota enemmänkin?

— En, enkä pidä sitä todennäköisenä, mutta tietomme ei riitä sen poissulkemiseen vielä.  

— Hmmm. Palatakseni puuttuviin asioihin – sama olettamisen ongelma liittyy hahmottelemiimme konteksteihin ja ryhmityksiin. Ne ovat täysin spekulatiivisia ja pohjaavat omaan erityiseen ajallispaikalliseen olemisentapaamme.

— Valtaosin kyllä. Kohtaamme tämän ongelman, kun oletamme lusikan kuuluvan keittiövälineryhmään taideteoskategorian, koriste-esinekategorian, ulko- tai sisätyökaluryhmän, leikkikalukategorian tai vaikka verotus- ja lainsäädäntö -osion sijaan.

— Ja kohtaamme tämän ongelman, kun oletamme, että leikkikalukategoria vastaa millään lailla aineiston edustaman tahon maailman jäsentymistä.

— Mutta. Jotkin kategoriat, kuten aika ja sen johdannaisena vuosilukujen mukaan lajittelu ovat vähemmän ongelmallisia. Kestojen, käyttöikien ja muiden ajallisuuksien mukaan lajiteltaessa pitää varmaan harkita tapaus kerrallaan.

— Totta. Materiaalien ja materiaalien ominaisuuksien, erilaisten lukumäärien ja muotojen mukaan lajiteltaessa samoin olemme turvallisemmilla vesillä.

— Kääntäen on tietenkin riski, että näistä kategorioista ei ole meille paljoakaan hyötyä.

— Sentään hieman iloa!

— Mmmmh.

— Haen kaasua, L-6-käytävältä.

— L-5, vanha hupsu! Tulen mukaan.

~~~xxxx~~~