17
Istuin ujosti pöydän päähän. Suurikokoiset teokset nostavat jokapäiväiset hetket ja niistä huokuvan lämmön merkittäväksi ja tarpeelliseksi. Nature will soon claim back the space that belongs to it, covering the man-made marks with new growth. Kaiken uudelleen arviointi on ajankohtaista ja suhteemme muihin ihmisiin ja itseemme vaatii päivitystä. Tekniikoiden välinen ristiriita on taiteilijan mielestä ehdoton osa kokonaisuuden sisäisen symboliikan logiikkaa. Siihen asti, että ympärillä olevat rakenteet pettävät kykenemättöminä enää tarjoamaan tukeaan. Aluksi aistinelimet suuntautuvat kohti kivettyjen hallien ja väylien halkeamia, jotka kärsivällisesti laajenevat, ja joihin vesi aina löytää. Ihmiset, jotka sattumalta jakoivat vähän aikaa saman matkan, katoavat ja jäävät muukalaisiksi, vieraiksi, vaikka he kulkisivat yhtä matkaa joka päivä.
- Anni Saijonkivi. 2020. ”Ouroboros”. Muu Studio.
- Antti Laitinen. 2020. ”Broken Landscape”. Anhava.
- Eetu Huhtala. 2020. ”I sat there, doing nothing”. Project Room.
- Ella Tahkolahti. 2020. ”Kehys uudelle ajalle”. Muu Galleria.
- nabbteeri ja Lau Nau. 2020. ”Kesähorros”. Forum box.
- Raisa Raekallio, ja Misha de Val. 2020. ”Uusi normaali”. Tm-galleria.
- Rauha Mäkilä. 2020. ”Dear”. Helsinki Contemporary.
- Rita Jokiranta. 2020. ”In the Minds of Others: Fleeting Moments”. Forum box (Media box).
- Suvi Sysi. 2020. ”Ascend”. Project Room.
Humahdus 